Autoilijoiden keskuudessa vallitsee yleinen harhaluulo, että ajoneuvojen vianmääritys olisi helppoa. Monet ajattelevat, että mekaanikko saa vian tarkan syyn selville vain kytkemällä työkalun ajoneuvoon.
Eihän se tietenkään voi olla aivan näin vaivatonta. OBD-vikakoodit ilmaisevat vain ongelma-alueen; tarkempi vianmääritys on aina tarpeen vian todellisen syyn löytämiseksi.
Tästä huolimatta vikakoodit ovat tärkeä lähtökohta ja useat työkalut edellyttävätkin niitä vianmääritysprosessin käynnistämiseksi. Mutta mitä tapahtuu, kun vikakoodeja ei ole käytettävissä – mistä silloin aloitetaan?
Esimerkiksi viisivuotias auto, jolla oli ajettu noin 64 000 kilometriä, ei läpäissyt päästömittausta – moottorin häiriövalo (MIL) ei ollut syttynyt päälle eikä mitään selviä ajettavuusongelmia esiintynyt.
Kun auto oli korjaamossa ja liitettynä pakokaasuanalysaattoriin, hiilimonoksidin (CO) ja hiilivetyjen (HC) lukemat todettiin sallittua korkeammiksi, mikä viittasi rikkaaseen seokseen. Koska tämä on usein merkkinä moottorin sytytyskatkoista, korkeasta polttoainepaineesta tai vuotavista suuttimista, sytytyskatkolaskurin tiedot tarkistettiin ensin vianmäärityslaitteella. Tämän jälkeen tarkistettiin happianturit.
Katalysaattoria edeltävän happianturin signaali vaihteli asianmukaisesti välillä 0,2–0,9 V ja katalysaattorin jälkeisen happianturin signaali oli tasaisesti arvon 0,4 V paikkeilla. Arvot olivat määritettyjen ohjearvojen sisällä, eivätkä ne antaneet mitään aihetta huoleen. Seuraavaksi tarkistettiin polttoainepaine ja polttoaineen pitopaine, jotka molemmat olivat selvästi raja-arvojen sisällä. Koska auto oli paikan päällä, myös imujärjestelmä tarkistettiin varotoimena mahdollisten tulevien ongelmien poissulkemiseksi.
Kun mekaanikot olivat analysoineet kaikki nämä tiedot ja varmistaneet, että mitään vikakoodeihin liittyvää ongelmaa ei ollut, seuraavana oli vuorossa mekaanisten vikojen mahdollisuus. Sytytystulpat irrotettiin, mutta niissä ei näkynyt ilmeisiä kulumisen merkkejä. Tämän jälkeen tarkistettiin moottorin puristukset, sillä alhainen puristuspaine on aina otettava huomioon mahdollisena virheellisten päästölukemien syynä. Jokaisesta sylinteristä mitattiin noin 130 psi:n (8,9 baarin) paine – mutta olisiko tämä testi riittävä sulkemaan pois mahdolliset moottorin sisäiset vauriot?
Sylinterien vuototesti on oiva keino tarkistaa kunkin sylinterin tiiviys ja paikantaa mahdolliset ongelmat. Testi suoritetaan moottori sammutettuna asettamalla testattavan sylinterin mäntä yläkuolokohtaan (YKK) ja täyttämällä sylinteri sitten ilmalla mahdollisten ilmavuotojen havaitsemiseksi.
5–10 prosentin suuruinen normaali ilmavuoto kertoo moottorin olevan hyvässä kunnossa, mutta 10–20 prosentinkin lukemassa moottori voi olla vielä hyvin toimiva. Jos ilmavuoto ylittää 20 prosentin rajan, on aika tutkia sen syytä. Ilmavuodon tulee olla samalla tasolla kaikissa sylintereissä. Jos yksi sylinteri vuotaa selvästi muita enemmän, siinä on jokin ongelma.
Kuvan selitys: 1. Imuventtiili, 2. Pakoventtiili, 3. Sylinterikannen tiiviste, 4. Männänrenkaat, 5. Kampikammion tuuletusventtiili, 6. IlmansyöttöOhjearvoiset periaatteet:
Tässä tapauksessa sylinterien vuototestistä kävi ilmi, että yhden sylinterin vuotomäärä oli 60 prosenttia ja kolmen muun sylinterin vuotomäärä reilusti alle 20 prosenttia. Sylinterikannen irrotuksen ja purkamisen yhteydessä vuotokohdaksi paljastuivat venttiili-istukat, jotka kunnostettiin hiomalla. Varotoimenpiteenä myös sylinterin mäntä irrotettiin tarkastusta varten. Koska männänrenkaissa näkyi merkkejä kiinnileikkaamisesta, ne irrotettiin ja vaihdettiin uusiin. Kokoamisen jälkeen päästömittaus tehtiin uudelleen ja nyt auto läpäisi testin kaikkien lukemien ollessa ohjearvojen sisällä.
Näiden yksinkertaisten perustestien avulla oli mahdollista tunnistaa mekaaninen vika ja välttää tilanne, jossa osia olisi vaihdettu turhaan. Tässä tapauksessa mekaanikolla oli riittävä ammattitaito oikeisiin toimenpiteisiin ilman mitään vikakoodeja – mutta mikäli hänellä olisi ollut käytettävissään tarkka, valmistajien tarkistama ja toimialalla yleisesti luotettu tietokanta ajoneuvo-ongelmista ja niiden tunnetuista ratkaisuista, korjausaika olisi lyhentynyt merkittävästi ja korjaus olisi ollut huomattavasti edullisempi.
Kuten aina, korjaamon vianmääritystyökalujen laatu on ratkaisevan tärkeää. Vahvistettujen vikakoodien lisäksi Autodatan oma Vianmääritysvihje-työkalu tarjoaa korjaamoille systemaattisen opastuksen jokapäiväisissä vianmääritystoimissa. Jos tiettyyn ongelmaan on jo olemassa määritetty ja testattu ratkaisu, sitä ehdotetaan mekaanikolle välittömästi. Jos ongelmaan ei ole tunnettua ratkaisua, mekaanikko voi hyödyntää Autodatan teknisiä tietoja vian mahdollisten syiden testaamiseen, tunnistamiseen ja korjaamiseen.
Autodatan ammattikäyttöön tarkoitetussa korjaamosovelluksessa on tuhansia vahvistettuja vikakoodeja selityksineen. Kokeile Autodatan vianmääritystyökalua jo tänään vierailemalla osoitteessa staging.mw.autodata-group.com/fi.
